Merijärvi?
Niin missä se on? Niin, siinä Kalajoen kupeessa, aivan! Semmonen pieni pitäjä, jonka ohi ajaa, muttei sinne koskaan eksy. Eikä ihan aina ees huomaa, että sen ohitti!? Keskellä ei mitään, voisi joku jopa todeta. Näin pääsit toivottavasti kartalle että miltä alueelta kajahtaa tämänkertainen blogiteksti! Merijärvi on (todellakin) pieni, n. 1013 asukkaan kunta. Oppilaita ainokaisessa yhteinäiskoulussamme on 194 kappaletta luokilla 0.-9., eikä jatkokoulutuspaikkoja kunnassa ole. Julkiset kulkuyhteydetkin ovat hyvin heikot naapurikuntiin ns. virka-ajan ulkopuolella. Niinpä lähes kaikki oppilaat täältä pyrähtävät naapurikuntiin jatko-opintoihin, jotkut jopa toiselle laitaa Suomeakin. Hiljaista tuppaa olemaan kylänraitilla iltaisin, muttei se silti tarkoita sitä, etteikö meillä olisi nuoria jotka tarvitsevat palveluita, turvallista ajanvietettä ja turvallisia aikuisia.
Yhessä tehden
Eurajoki nakkasi meille haasteen blogin osalta! Se kuului näin: Olisi kiva tietää onko Merijärven nuorisolle järjestetty jotakin toimintaa tai kesätöitä kesäajalle. No onhan meillä! Ylpeänä totean, että meillä on asiat nuorispuolella tällä hetkellä kerrassaan mainiosti. Yhteistyö, halu toteuttaa nuorten toiveita ja lojaalius toisiamme kohtaan on se, mikä meillä kantaa pitkälle. Paikkakunnalla toimivat nuorisoalan ammattilaiset eri tahoilta kun asettavat kahvikuppinsa rinnakkain saadaan aikaan vaikka mitä! Ja mikä hienointa, silloin saadaan aikaan sellaista toimintaa mitä nuoret itse haluavat. Eikä siinäkään vielä kaikki; aktiiviset nuoret hyppäävät itse puikkoihin! Nuorisovaltuusto järjestää nimittäin tänä kesänä meille ihan omat festarit! Muuta kesän toimintaa on kesäkuun alussa starttaavat kunnan, 4H:n ja seurakunnan yhteiset päiväleirit lapsille, jonka jälkeen käydään mutka huvipuistossa yhdessä naapurikunnan kanssa. Kotiseutuviikolla nuoret järjestävät nuo ihkaomat ja ensimmäiset festarit Merijärvellä kotiseutuviikolla monen tahon tukemana. Kesätöitäkin meillä riittää tänä kesänä yli kahdellekymmenelle nuorelle! Nuoria palkataan kunnan eri toimialoille teknisestä toimesta museolla ja lastenhoitoon eri toimintapisteisiin. Vastaus yksinkertaisuudessaan: Yhdessä me tehdään nuorille jälleen yksi muistorikas kesä!
Pitovoimasta paluuvetoon
Kuten aiemmin totesin: meidän nuoret tuppaavat kaikkoamaan jonnekin peruskoulun jälkeen. Miten saada nuoret jäämään kuntaa, mistä löytää sitä kuuluisaa pitovoimaa, josta Nuori2026 -päivilläkin pääkaupungin kupeessa usein puhuttiin. Peruspalvelut ja työpaikat karkaavat kymmenien, jopa satojen kilometrien päähän. Onko tänne syytä jäädä?
Jottei nämä meidän pienet pitäjät täysin autioituisi, tännekin tarvitaan lapsia, nuoria, perheitä, työssäkäyviä ja ikäihmisiä. Eli ihan meitä kaikkia ja kaikenlaisia. Koen itse vielä Merijärveäkin pienemmän kunnan kasvattina (eli Temmeksen, n.700 asukasta ennen kuntaliitosta Tyrnävään v.2000), että nuorille olisi merkittävän tärkeää päästä näkemään ja kokemaan mitä elämä on oman synnyinkunnan, tai jopa -maakunnan rajojen ulkopuolella. Itse muutin peruskoulun jälkeen Ouluun, ja sieltä Vantaalle josta minut napattiin Ylivieskaan suorittamaan AMK-opinnot loppuun. Mutta kappas, lopulta löysinkin itseni ”tuontimorsiamena” Merijärveltä asumasta ja työskentelemästä. Routa ei ajanut porsasta kotiin, mutta aika lähelle. Maaseudulle kuitenkin. Olen onnekkaasti päässyt näkemään hyvin erikokoisten kuntien ja kaupunkien elämää, mutta maaseutu lopulta veti pisimmän korren. Enkä ole kaveripiiristäni ainut, jolle on näin käynyt. Niinpä liputankin kuntien pitovoiman sijaan paluuvetovoiman puolesta. Jotta nuoret alkaisivat haikailla tänne takaisin opiskeluiden jälkeen, on meidän tehtävä heille NYT tästä arjesta muistorikasta, positiivista ja turvallista. Tällöin olisi pieni mahdollisuus siihen, että he aikuisena kokevat täällä maalla elämän olleen niin hyvää ja arvokasta että tänne kannatta palata asumaan. Ehkä heille jäisi ajatus, että täällä on mahdollista antaa kasvurauhaa tuleville jälkipolville sekä rohkaisevia muistoja siitä, että täällä on yhteisöllisyys ja luonnon rauha läsnä hyvään arkeen.
Miten sitten saamme nuorille kokemuksen kuntamme paluuvetovoimasta? Meillä yhteisöllisyys on se suurin voimavara turvaamaan nuorten arkea pienien ja välillä lähes olemattomien resurssien aikana. Oma virkani on 0,55htv nuorisotyötä, 35%liikuntaa ja loput 10% kulttuuria, unohtamatta sitä kaikkea muuta, mitä saan tehdä töihin liittyen. Voitte kuvitella miltä työpöytä, kalenteri saati pääkoppa välillä näyttää, kun koittaa tätä vapaa-aikasihteerin työarkea viettää 😀 Vaan olenpa niin onnellisessa asemassa, että ympärilläni on tiukka tukiverkosto nuorisoalan osa- tai kokoaikaisia ammattilaisia: nuopparin iltaohjaaja, etsivä nuorisotyöntekijä, 4H, seurakunnan nuorisotyöntekijä, koulunuorisotyöntekijä, kirjaston hanketyöntekijä. Tai yksinkertaisemmin sanottuna: Meillä on timanttinen porukka, joka saa aikaan mitä vaan ikinä tarvitsee! Ja usein vaikkei tarttisikaan! 😀 Ja tällä sakilla saamme aikaan paluuvetovoimaiset muistot nuorille, unohtamatta porukasta muita kunnan sisäisiä tärkeitä yhteistyökumppaneita (heidän kaikki löytää, kun katsot koko Merijärven kunnan yhteystietoluettelon läpi).
Rohkenenpa ehdottaa, että voitaisiko tehdä valtakunnallinen okm:n pilottihanke! Mitäpä jos isojen kaupunkien nuoret kävisivät asumassa vuoden täällä meillä, ja meidän pienten kuntien maalaisnuoret vuorostaan kävisivät ns. vaihdossa isossa kaupungissa? Tekisi muuten tosi hyvää, puolin ja toisin. Ihan aikuisillekin. Näkökulmat avartuisivat, ymmärrys lisääntyisi ja ehkä päästäisiin lähemmäs tasa-arvoa. Opittaisi arvostamaan ja näkemään niin hyvät kuin ne haastavammatkin puolet kaikista paikoista. Hoksattaisi mitä tarkoittaa, jos palvelut karkaavat kauas. Tekisikö välivuosikokeilu hallituksen päätöksenteosta tulevaisuudessa rikkaampaa ja tasapuolisempaa? Ihan pikku vinkiksi tämä ajatus sinne eduskuntatalolle ensi vuoden eduskuntavaaleja ajatellen!
Blogihaasteen heitän Lempäälän kunnalle. Lempäälä, jaatteko tätä ajatustani nuorten ”välivuodesta” erilaisessa asuinympäistössä? Entäpä toitteko jotain mukananne arkeen Nuori 2026 päiviltä?
Hymyssä suin ja pilkettä silmässä,
Ulla – ”Monitoimiohjus”
Merijärvi
Kommentit ei sallittu